Pentti Alhonen ja Antero Alhonen Vaakavarren ratsastaja -teoksen julkistamistilaisuudessa Helsingin yliopistomuseon Arppeanum-salissa, joka oli vuosikymmenien ajan Väinö Auerin ja Pentti Alhosen luentopaikkana.
|
 |
Emeritusprofessori Pentti Alhonen ja fil.maisteri Antero Alhonen vierailivat Tampereen pääkirjasto Metsossa 06.06.2006 kertomassa teoksestaan, Vaakavarren ratsastaja (Edico Oy 2006), joka on merkittävä tieteellinen teos tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämästä. Tilaisuudessa oli mahdollisuus ostaa teosta 25 € hintaan ja saada siihen tekijöiden signeeraus.
Pentti Alhosen ja Antero Alhosen, Vaakavarren ratsastaja, tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämä, on vaikuttava kertomus värikkään professorin ainutlaatuisesta tutkimustyöstä Suomessa, Argentiinassa ja muualla maailmassa ja on kiistatta alansa merkittävimpiä tiedekirjoja. Harvinaiset kuvakoosteet täydentävät teosta.
Maantieteilijä ja geologi Väinö Auer loi maailmanmaineen Tulimaan ja Patagonian tutkijana Etelä-Amerikassa johtaen merkittäviä retkikuntia alueille vuosina 1928-29 ja 1937-38. Siirryttyään Argentiinan valtion palvelukseen 1946 presidentti Juan Perónin pyynnöstä Auer sai johdettavakseen Tuli-Patagoniaan 12 tutkimusretkeä 1946-53, jonka jälkeen hän palasi kotimaahansa. Väinö Auerin tieteelliset tulokset käynnistivät laajoja käytännön sovelluksia maaperän kartoituksesta kuivuuden torjuntaan ja asutusmaantieteen ongelmien ratkaisutapoihin. Elämäntehtävä loi pohjan alan tutkimustraditiolle Etelä-Amerikan mantereella. Aueria kiinnostivat luonnon suuret muutokset jääkaudella ja sen jälkeisenä aikana, joka kattaa suunnilleen viimeiset 10 000 vuotta. Niiden ajoittamiseen hän käytti tulivuorten purkauksiin perustuvaa ajoitusmenetelmää. Kenttätöiden yhteydessä retkikunta löysi kartoittamattomia alueita. Tuntemattomat vuonot, jäätiköt ja vuoret saivat suomalaiset nimet.
Auer painotti ihmisen ja luonnon yhteisvaikutusta. Ihmistä hän vertasi vaakavarren ratsastajaan, joka toimillaan aiheuttaa ympäristökatastrofeja. Auerin esitykset maanpinnan kulumisen syistä tehosivat Argentiinan poliittisiin päättäjiin, siten eroosio pystyttiin pitämään kurissa ja välittömän aavikoitumisen uhka väistyi. Häntä voidaankin pitää nykyaikaisen ympäristönsuojelun pioneerina.
|
