|
Heikki Paunonen
Syntynyt 10.3.1946 Helsingissä.
Koulutus:
Ylioppilas Helsingin normaalilyseosta 1964. FK, Helsingin yliopisto 1969, pääaineena suomen kieli, muina aineina kansanrunoudentutkimus, yleinen kielitiede, kotimainen kirjallisuus ja sosiologia. FT, Helsingin yliopisto 1975.
Työura:
Suomen kielen assistentti Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa 1967–1972, suomen kielen vs. apulaisprofessori Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa 1973, Suomen Akatemian tutkija 1972–1976, Tampereen yliopiston suomen kielen professori 1976–1998, suomen kielen dosentti Helsingin yliopistossa 1975–.
Tutkimustoiminta:
Heikki Paunonen on tehnyt tutkimustyötä useilla suomen kielen lohkoilla. Hänen keskeisimpiä tutkimusalojaan on kuitenkin sosiolingvistiikka ja Helsingin puhekielen tutkimus, Helsingin vanhemman ja uudemman slangin tutkimus sekä viime aikoina myös Helsingin virallisen ja epävirallisen paikannimistön tutkimus.
Heikki Paunonen esitteli suomalaisille tutkijoille amerikkalaisen William Labovin New Yorkin puhekieltä käsittelevän väitöskirjatutkimuksen Virittäjässä vuonna 1971. Helsingin puhekielen tutkimus alkoi seuraavana vuonna Suomen Akatemian tuen turvin; Akatemia on rahoittanut Helsingin puhekielen tutkimusta aina 1990-luvulle asti.
Helsingin puhekielen tutkimuksessa on tutkittu ja tallennettu Kalliossa, Sörnäisissä ja Töölössä asuvien eri-ikäisten ja erilaisissa ammateissa toimivien helsinkiläisen puhekieltä. Varsinkin ikäryhmittäiset erot olivat 1970-luvulla Helsingin puhekielessä suuret.
Vuosina 1976–1981 Heikki Paunonen johti Nykysuomalaisen puhekielen murroksen tutkimushanketta, jossa tutkittiin Helsingin puhekielen ohella myös Turun, Tampereen ja Jyväskylän puhekieltä. 1980-luvun puolivälissä hän veti hanketta, jossa tutkittiin Helsinkiin Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta muuttaneiden kieltä. Hankkeesta syntyi professori Pirkko Nuolijärven väitöskirja.
1990-luvulla Heikki Paunonen tutkimustavoitteena oli selvittää, miten Helsingin puhekieli oli muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Muutokset ovat olleet suuria, ja jopa saman henkilön kieli on kahden vuosikymmenen aikana muuttunut.
Stadin slangin tallennus ja tutkimus on kuulunut Heikki Paunosen työaloihin 1970-luvulta lähtien. Suuri osa slangiaineistosta on saatu erilaisten keruukilpailuiden avulla. Kotikielen Seuran täyttäessä 100 vuotta 1976 järjestettiin Heikki Paunosen aloitteesta suuri Stadin slangin keruukilpailu, jonka käytännön järjestelyistä vastasi Helsingin Sanomat. Kilpailuun osallistui yli 200 stadilaista, ja aineisto oli myöhemmän Stadin slangin suursanakirjan perustana. Paunonen on järjestänyt myös helsinkiläisissä kouluissa keruukilpailuja vuodesta 1975 vuoteen 2003 asti. Hän on luovuttanut keräämänsä slangiaineiston Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kokoelmiin.
Viime aikoina Heikki Paunonen on tutkinut helsinkiläistä virallista ja epävirallista paikannimistöä ja sen käyttöä sekä sen yhteyttä Helsingin kaupunkihistoriaan. Hän on koonnut eri lähteistä mahdollisimman kattavan aineiston helsinkiläisten käyttämistä epävirallisista paikannimistä. Tätä aineistoa hän on tarkastellut teoksessaan Stadin mestat 1–2. Lähtökohtana on ollut ajatus, jonka mukaan helsinkiläiset ovat antaneet epävirallisia nimiä paikoille, jotka ovat olleet heidän kannaltaan merkittäviä. Yksittäisten helsinkiläisten kokemukset on pyritty suhteuttamaan myös Helsingin kollektiiviseen paikallishistoriaan.
Yhdistystoiminta:
Kotikielen Seuran jäsen 1968–, 2. varaesimies 1975–1981, 1. varaesimies 1981–1993, esimies 1993–1997, kunniajäsen 2001.
Kotikielen Seuran aikakausjulkaisun Virittäjän kirjallisuusosaston toimittaja 1971–1974, toimitusneuvoston jäsen 1975–1992, toimitusneuvoston varapuheenjohtaja 1992–1993, puheenjohtaja 1993–1997.
Suomalais-ugrilaisen Seuran jäsen 1968–, pöytäkirjuri ja yliasiamies 1971–1976.
Nykysuomen Seuran perustajajäsen 1980, varapuheenjohtaja 1981, 1984–1988, puheenjohtaja 1982–1983, kunniajäsen 2005.
Stadin Slangi ry:n perustajajäsen 1995–, hallituksen jäsen 1995–1998, Tsilarin toimituskunnan jäsen 1996–1999, kulttuurijengin jäsen 2002–2004, kunniajäsen 2008.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen 1965–, Kalevalaseuran jäsen 1978–, Friedebert Tuglas -seuran jäsen 1982–, Aleksis Kiven Seuran jäsen 1994–, Helsingin kirjailijat ry:n jäsen 2000–, Helsinki-Seuran jäsen 2000–, Vanhat Norssit ry:n jäsen 2002–.
Palkinnot ja kunnianosoitukset:
August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Artturi Kanniston ja Kai Donnerin rahaston korkovaroista myönnetty väitöskirjapalkinto 1975.
Suomalaisen Tiedeakatemian Kalevala-palkinto 1977 (väitöskirjatutkimuksesta).
Tieto-Finlandia-palkinto 2001 (teoksesta Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii: Stadin slangin suursanakirja, yhdessä Marjatta Paunosen kanssa).
Vuoden Norssi 2002.
Tukholman yliopiston kunniatohtori 2004 (ansioina erityisesti Helsingin puhekielen ja Stadin slangin tutkimus).
Englantilainen H. J. Dyos Prize -tunnustuspalkinto 2009 (artikkelista Industrial urbanization, working-class lads and slang toponyms in early twentieth century Helsinki, yhdessä Jani Vuolteenahon ja Terhi Ainialan kanssa).
Julkaisut:
Yli 120 tieteellistä julkaisua suomen kielen tutkimuksen eri aloilta; yli 110 yleistajuista julkaisua sanomalehdissä sekä Stadin Slangi ry:n julkaisemassa Tsilari-lehdessä. Vuosina 1992–1993 Helsingin Sanomissa viikoittain ilmestynyt Viikon sana -nurkka, jossa käsiteltiin Stadin slangin sanastoa. Keväällä 2010 Kallio-lehdessä kirjoitussarja Stadin mestoista. Julkaisuja muun muassa:
Heikki Paunonen: Monikon genetiivin muodostus suomen kielessä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1974. (Väitöskirja).
Heikki Paunonen: Puhesuomen monet muodot. – Äidinkielen Opettajain Liiton vuosikirja XXII s. 153–170. 1975.
Heikki Paunonen: Idiolectal Variation in Helsinki Urban Speech. – Bengt Nordberg (toim.): Sociolinguistic Research in Sweden and Finland s. 125–140. International Journal of the Sociology of Language, Volume 10. 1977.
Heikki Paunonen: Finskan i Helsingfors. – Ullamaija Fiilin & alii (toim.): Helsingfors två språk. Rapport 1 s. 5–41. Meddelanden från institutionen för nordiska språk och nordisk litteratur vid Helsingfors universitet. Serie B Nr 4. 1980.
Heikki Paunonen: Anmerkungen zur Erforschung der Stadtdialekte in Finnland. – Studia Fennica 24 s. 119–138. 1981.
Heikki Paunonen: Suomen kielen sosiolingvistinen vaihtelu tutkimuskohteena. – Matti ja Päivikki Suojanen: Näkökulmia sosiolingvistiikkaan s. 35–110. Gaudeamus 1982.
Heikki Paunonen: Muuttuvat puhesuomen muodot. – Maija Larmola (toim.): Kouluikäisten kieli s. 130–152. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1982.
Heikki Paunonen: Från Sörkka till kulturspråk. Iakttagelser om Helsingforsslangen som språklig och sociokulturell företeelse. – Historisk Tidskrift för Finland 1989 s. 585–622.
Heikki Paunonen: Suomen kieli Helsingissä 1800-luvulla. – Leif Nyholm (toim): Kielet kohtaavat. Siirtolaisuus ja kielellinen sopeutuminen 1800-luvun Suomessa s. 21–38. Meddelanden från institutionen för nordiska språk och nordisk litteratur vid Helsingfors universitet. Serie B:14. 1991.
Heikki Paunonen: Från svensk småstad till finsk storstad. – Kjell Lars Berge ja Ulla-Britt Kotsinas (toim.): Storstadsspråk och storstadskultur i Norden s. 89–107. Meddelanden från institutionen för nordiska språk vid Stockholms universitet 34. 1991.
Heikki Paunonen: From a small Swedish town to a Finnish city. – Language Variation and Change 1993 s. 51–59.
Heikki Paunonen: The Finnish Language in Helsinki. – Bengt Nordberg (toim.): The Sociolinguistics of Urbanization: The Case of the Nordic Countries s. 223–245. 1994.
Heikki Paunonen: Puhekielen kielioppia etsimässä. – Jan Rydman (toim.): Tutkimuksen etulinjassa. Tieteen päivät 1995 s.183–201. WSOY 1995.
Heikki Paunonen: Suomen kieli Helsingissä. Huomioita Helsingin puhekielen historiallisesta taustasta ja nykyvariaatiosta. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. 1995.
Heikki Paunonen: Puhesuomen muuttuva omistusjärjestelmä. – Virittäjä 1995 s. 501–531.
Heikki Paunonen: Language change in apparent time and real time. Possessive constructions in Helsinki urban speech. – Mats Thelander & alii (toim.): Samspel och variation. Språkliga studier tillägnade Bengt Nordberg på 60-årsdagen s, 375–386. 1996.
Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii? Stadin slangin suursanakirja. Laatineet Heikki ja Marjatta Paunonen. WSOY 2000.
Heikki Paunonen: Yksikön 1. persoonan pronominin käyttö Helsingin puhekielessä. – Marianne Blomqvist & alii (toim.): Våra språk i tid och rum s. 154–169. Meddelanden från institutionen för nordiska språk och litteratur vid Helsingfors universitet. Serie B:21. 2001.
Heikki Paunonen ja Marjatta Paunonen: Stadilaisen nimipäiväkirja. WSOY 2002.
Heikki Paunonen: Totta vai toiveajattelua: näennäisaikainen muutos todellisen muutoksen kuvastajana. – Johanna Vaattovaara et alii (toim.): Muuttuva muoto. Kirjoituksia Tapani Lehtisen 60-vuotispäivän kunniaksi s. 13–53. Kieli 16. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
Heikki Paunonen: Helsinkiläisiä piirreprofiileja. – Virittäjä 2005 s. 162–200.
Heikki Paunonen: Standard written Finnish as a mother tongue. – Björn Melander (toim.): Språk i tid. Studier tillägnade Mats Thelander på 60-årsdagen s. 45–56. Skrifter utgivna av Institutionen för nordiska språk vid Uppsala universitet 67. 2005.
Heikki Paunonen: Vähemmistökielestä varioivaksi valtakieleksi. – Kaisu Juusela ja Katariina Nisula (toim.): Helsinki kieliyhteisönä s. 13–99. Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos. 2006.
Heikki Paunonen: Synonymia Helsingin slangissa. – Virittäjä 2006 s. 336–364.
Heikki Paunonen: Svenska i finsk Stadislang. – Ann-Mari Ivars & alii (toim.): Vårt bästa arv. Festskrift till Marika Tandefelt den 21 december 2006 s. 240–252. Skrifter utgivna vid Svenska handelshögskolan Nr 165. 2006.
Heikki Paunonen: Stadin slangi helsinkiläisen identiteetin ilmentäjänä. – Erkki Mattsson & alii (toim.): Niin gimis on Stadi. Stadin Slangin juhlajulkaisu s. 8–36. 2007.
Heikki Paunonen – Jani Vuolteenaho – Terhi Ainiala: Industrial urbanization, working-class lads and slang toponyms in early twentieth century Helsinki. – Urban History 2009 s. 449–472.
Heikki Paunonen: Suomalaisen sosiolingvistiikan ja kielisosiologian näkymiä. – Virittäjä 2009 s. 557–570.
Heikki Paunonen: Kun Suomi siirtyi sinutteluun. Suomalaisten puhuttelutapojen murroksesta 1970-luvulla. - Hanna Lappalainen & alii (toim.): Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan s. 325-368. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2010.
|
