VEIKKO ILMASTI, Helsinki

Veikon elämä alkoi KOIVISTON kauppalassa 18.07.1928.  Erikoisia elämänvaiheita ja -tapahtumia on riittänyt kosolti, joista kerrotaan tarkemmin hänen 1. kirjassaan. Alla lyhyesti tapahtumia tältä ajalta.

Veikko oli vain kuukauden ikäinen, kun koti syttyi ensimmäisen kerran palamaan. Palo alkoi ullakolta. Yläkerran vuokralaiset, kauppalan kätilö ja kansakoulunopettaja evakuoitiin ensin. Alakerrassa olevan Veikko-vauvan pelastaminen jäi aivan viime tinkaan. Palon jälkeen kodista jäi jäljelle vain perustukset. Muutimme asumaan Tuulen perheen taloon; perheen poikia olivat Erkki ja Martti.

Kun vuosia karttui lähes viisi, Huuhkan Pertti ja Veikko polttelivat kauniina kesäpäivänä lakritsipiippuja niin kuin intiaanit ikään. Vahingossa tulitikusta syttynyt kuiva heinän korsi poltti suhahduksessa kolme latoa ja läheisen riihen maatalouskoneineen. Isä siinä selvitteli naapurille korvauksia, kun omaisuus ei ollut vakuutettu.

Vuodet kuluivat partiossa (Sudenpennut) ja suojeluskunnan poikaosastossa. Kesäleirejä pidettiin Penttilässä Ratian rannassa. Tutuiksi tulivat kalareissut Ravitsan saareen, josta löytyivät parhaat ankeriassaaliit. Veikon mielessä säilyvät lämpiminä lapsuusmuistot Koivistolta ennen talvisotaa.

Koiviston yhteiskoulu alkoi Veikon osalta1939 ja jatkui evakkoreissun jälkeen Haminassa. Onneksi Myyryläinen, muut opettajat ja luokkalaisetkin olivat entisiä, joka antoi turvallisuuden tuntua, kun kotiin ei enää ollut asiaa.  Vuosi 1941 teki Veikollekin tutuksi armeijan harmaat, sillä ”kepulikonsteilla” saatu nimikirjoitus mummolta avasi mahdollisuuden lähteä valloittamaan kotia takaisin. Rintamapalvelus alkoi näin Veikolle vain 12 vuoden ikäisenä. Kuukauden kuluttua astui voimaan ”Marskin” määräys kotiuttaa alaikäiset pois sotarintamalta. Rintamaveteraani –tunnuksen saanti oli hankalaa, sillä ikää oli ollut niin vähän. Onneksi tarvittavat dokumentit löytyivät sota-arkistosta, jolloin rintamatunnuskin myönnettiin.

Keskikoulun kesälomilla 1942 ja 1943 kuluivat Veikolta merillä, sillä tavoitteena oli merikapteenin ura. Koulu loppui 1944, jolloin Veikko alkoi suorittaa tarvittavia lisäharjoitteluvuosia merikoulua varten. Ensimmäinen laiva oli koivistolaisen Seppinen & Kemppi –yhtiön rahtilaiva s/s ”Jan”.

Saksasta tuotiin viljaa ja kesällä 1944 täysi aselasti Danzigista Raumalle. Lastista kertyi kolme tavarajunaa aseita Kannaksen suurhyökkäyksen torjuntaa varten.

Sodan päätyttyä Suomen oli rauhanehtojen mukaan vietävä Neuvostoliittoon saksalaisten Suomeen jättämä materiaali. Rahtilaiva s/s ”Jan” sai komennuksen siirtää saksalaisen varasto Leningradiin 26.10 1944. Vaikka matkan oli määrä kestää vain viikon, Kansanhuoltoministeriö antoi miehistölle matkaa varten varmuuden vuoksi kahden viikon korttiannokset. Veikko oli laivassa tuolloin kansimiehenä.

Pellingin salmen kohdalla s/s ”Jan” ajoi miinaan. Syy, miksi laiva ei uponnut, selviää Veikko Ilmastin kirjasta "Koiviston poika ja Zhdanovin lupaus".  Lopputuloksena laiva ja koko miehistö olivat Leningradissa vankeina 10 viikkoa. Laivaan ei toimitettu ruokaa, edes leipää koko vankeusaikana. Leivän pyytäminen oli turhaa. Matkalle myönnetty kahden viikon korttiannos, kaikki varastot, jauhot ja muu ruoka oli syöty kuudessa viikossa. Tämän jälkeen tarjottiin vaan lämmintä vettä. Kun miehistö lopulta pääsi takasin Suomeen, Veikko oli niin laiha, ettei äiti heti tunnistanut laihaa poikaansa. Veikon pestit merimiehenä jatkuivat Ruotsissa "Viking" meripelastushinaajassa marraskuun loppuun 1945, jolloin hän vaihtoi merimiesammatin opiskeluun.

Ilmasti aloitti teknillisen koulun Lahdessa vuonna 1946. Lahdessa Veikolle saapui isokokoinen kirje, jossa oli Stockholms Tidning -sanomalehti. ”Viking” laiva oli uponnut ja hänen tilalleen pestattu suomalaispoika oli hukkunut neljän muun, Veikolle tutun merimiehen kanssa.

Jo opiskelleessaan teknillisessä koulussa Ilmasti toimi vastaavana työnjohtajana Lahdessa, tulitikkutehtaan ja margariinitehtaan laajennustöissä, josta koulun matrikkelissa oli erikoismaininta.

Rakennusmestarina Ilmasti toimi YIT:n monilla työmailla ja Heinolassa kunnan virkamiehenä, kunnan rakennusmestarina, rakennustarkastajana, asutusneuvojana ja Arava tarkastajana.

Stipendimatka Amerikkaan ja Kanadaan vuonna 1958 antoi vankkaa tietoa rakennustyön rationalisoinnista. Ilmastin matkatuomisina tulivat Suomeen ensimmäiset kattosingeli –mallit. Kattohuopatehtaalla Ilmasti neuvoi ensimmäisten valmistussarjojen käynnistämisen. Lisäksi Ilmasti toi Suomeen jäteveden maahanimeytys –menetelmän. Ensimmäisten asennusten jälkeen hän toimi mm. kouluhallituksen asiantuntijana.

Iltaisin ja vapaa-aikoina Ilmastin kiinnostuksen kohteena olivat elektronisten mittalaitteiden suunnittelu rakennusmestarin työn ohella lankonsa opastamana. Ensimmäinen elektroniikkayhtiö Labko Ky perustettiin Heinolaan 1960. Myöhempiä elektroniikkayhtiöitä olivat Termomatic, Cont-El, Ulmaelektro, Ilmasti, Allerco, Patentinc ja  Moria Oy.

Henkilökohtaisia patentteja Ilmastilla on yli 40 ja lisäksi mallisuojia. Erilaisia elektronisia laitteita on valmistettu vuodesta 1960 lähtien yli 50 000, yhteisarvoltaan yli 1 miljardi euroa, kun mukaan luetaan Strömbergille myyty paperikoneen vianilmaisulaitteen patentti. Patenttien markkinointi on vienyt jo 52 kertaa yli Atlantin sekä Australiaan pidemmäksi aikaa.

Vuonna 1974 Ilmasti sai nostaa presidentti Kekkosen "Viisasten kivi” palkinnon, joka vuosittain myönnettiin vuoden parhaalle, suomalaiselle yritykselle. Vuonna 2002 Ilmasti vastaanotti Suomen Yrittäjien suurristin no 155. Lähes vuoden uurastuksen tuloksena syntyi vuoden 2007 koivistolaisten kesäjuhlia varten Koiviston historiaa ja tulevaisuuden visiota kuvaava DVD esitys..

Kymmenien vuosien aikana tehdyt matkat ja erilaiset neuvottelut johtivat erikoisten kontaktien syntymiseen, joista toinen kirja kertoo tarkemmin. Kirja kertoo uusien tuotteiden kehitystyön merkillisyyksistä 60 vuoden ajalta. Teos käsittää 100 vaiherikasta kertomusta.

Ilmasti on toiminut aktiivisesti eri yhdistyksissä kuten elektroniikkateollisuuteen liittyvien yhdistysten hallituksessa, eri toimialojen yhdistyksissä ja seuroissa: Pamaus, Kriisipalvelu, Pro Karelia, Helsingin Koivistolaiset, Koivisto Seura ja nykyisin Helsingin Sotaveteraanit ry yhdistyksen hallituksessa.

Teokset:

Koiviston poika ja Zhdanovin lupaus, elämänkerta/muistelma, Moria 2005

Ystävät kalliit - Kalliit ystävät, 100 keksintöä, Edico 2011