 |
|
 |
|
Lähtöön aikaa kaksi minuuttia
Järvi aukeni savusaunan takana utuisen sinisenä ja pitkulaisesta järvestä eroittui muutama pieni saari syvän vihreänä. Supisuomalainen synnyinmaisema loisti hänen ympärillään kesäisen värikkäänä ja nautinnollisena.
Sauna oli lämmennyt ja ehkä siintynytkin, pian voi hakea Hilkan kylpykaveriksi, kunhan se kiireiltään ehtii, Ossi pohdiskeli ja saunan turvekattoa katsellen hän eläytyi vuosisatojen takaisiin aikoihin. Ajatuksissaan hän näki, kuinka nokisessa saunassa synnytettiin, pestiin ruumiit, palvattiin lihat ja savustettiin kalat sekä tehtiin suomalaisille ominaiset saunarituaalit sukupolvesta toiseen.
Menneisiin elämänmuotoihin harhautuneet ajatukset rauhoittivat kytevän levottomuuden. Minuuttiaikataulua toteuttava liikemies, tehokkuuden ja täsmällisyyden terästämä, ei ollut sitä mitä eniten täytyi tavoitella. Täällä maaseudun rauhassa taloudellisiin arvoihin ajateltu elämänasenne paljastui turmiolliseksi, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Järven selkää virisytti kapea tuulenpuuska ja kaukana moottorivene kaartoi pienen saaren rantaa kohti. Jyhkeät valkoisenharmaat pumpulipilvet täyttivät taivaanrannan, reunustivat järven taustan kuin kaljuuntuneen miehen takaraivon runsailla hiuksilla. Taivaanlaki oli pilvistä vapaa ja sen kirkkaus häikäisi, vaikka aurinkoa ei näkynyt. Hevosen kavio kopsahti kiveen, Heart hörähti. Tyttöjen kinastelu voimistui talon sisällä. Ossi huokaisi pitkään, kuin päästääkseen pahan ilman ulos. Kielteiset ajatukset olivat nyt pahinta myrkkyä. Eteenpäin oli mentävä, nyt oli muistettava vanha sotaveteraanien termi, "tuleen ei saanut jäädä makaamaan".
Heart hirnahti uudelleen kuin ihmetellen, missä isäntä viipyi. Ossi veti ahnaasti kesäistä ilmaa keuhkoihinsa ja ympärilleen katsellen mietti, että tämä oli juuri sitä mitä hän oli elämältä halunnut. Vanha sukutila, itsellinen asuminen ja touhuaminen hevosten ja läheistensä kanssa. Liiketouhujen stressaavissa kuvioissa harmitti eniten, kun aika ei järjestynyt maatilan töihin ja läheisetkin alkoivat jo vitsailla, kuka satunnainen vieras sieltä ilmestyi taloon, kuin kulkuri-Ville ikään, silloin kuin sattui reissuiltaan ehtimään. Surkuhupaiselta tuntui ajatella, että ensin hän oli tehnyt raivoisasti töitä saadakseen tämän kaiken hankittua ja nyt kun se oli toteutunut, liiketoimilta ei löytynyt aikaa asua ja elää, kuten hän oli suunnitellut ja haaveillut.
- Niin mies makaa kuin petaa, hän murahti äkäisenä itselleen ja lähti reippain askelin nousemaan rinnettä hevosten aitaukselle.
Ossi juotti Heartin, tarjosi sokeripalan ja kaverukset juttelivat pitkään keskenään aitauksen veräjänsuulla. Saman seurustelukuvion hän teki myös "sukulaissielunsa" Love Dollyn kanssa. Kolmevuotias tamma ei ollut Amerikan jälkeen kunnolla sopeutunut uuteen ympäristöön, Ossi pohdiskeli, kun pysähtyi päärakennuksen kupeelle seuraamaan Villen ja Jukolanjussin touhuja tallirakennuksen suunnalla.
Mirja juoksi hevosen luokse, taputteli ja halaili verkkaisesti liikkuvaa ja vetisillä silmillä katselevaa hevosta. Tyttö pyörähti harjasta kiinni pitäen hevosen satuloimattomaan selkään. Ville ojensi tytölle suitset ja hevonen lähti rauhallisesti askeltamaan järven rantaan. Mirja saattoi kylvettää Jukolanjussin, Ossi päätteli ja oli hyvillään tytön touhuista. Ville jäi omituiseen asentoon seuraamaan hevosen ja tytön menoa. Mies seisoi pensaan takana kuin itsensäpaljastaja, puhisi jotain, kääntyi äkäisesti ja sepalusta napittaen kulki tallirakennukseen.
Taisi kuseskella, Ossi arveli ja lähti kulkemaan saunalle. Kun hän saapui saunan kohdalle, kiuas sihahteli ja lämmintä höyryä pursui oven raoista ulkoilmaan. Hilkka oli ehtinyt jo kylpemään, Ossi pysähtyi katselemaan ilta-auringon säteiden tanssia vedenpinnalla. Kaukana järvellä eteni moottorivene, surffaajia eroittui pienen saaren oikealta rannalta ja yksinäinen purjevene näytti seisovan paikallaan kevyessä ja lämpimässä iltatuulessa.
Ossi kumartui ovesta saunan eteiseen ja alkoi riisua vaatteita. Hilkka huuteli, Ossiko siellä?
- Minähän täällä, Ossi huikkasi ja ripusti vaatteita naulakkoon.
Hilkka oli asetellut juomia valkoiselle pirtin pöydälle. Ossi venytteli alastoman vartalonsa kipeytyneitä jäseniä, hän katseli puupinoa saunaan johtavan oven vieressä. Kuivaa tervaleppää ja koivua riittäisi vielä muutamaan lämmitykseen, hän totesi ja työntyi kumarassa matalasta oviaukosta saunan puolelle.
Nokinen pieni ruutuikkuna vasemmalla antoi niukasti valoa, mutta saunassa näki silti kohtalaisen hyvin. Hilkka istui ylälauteella, valkoiset rehevät rinnat nojasivat polviin. Jalkojen alta reisien välistä eroittui karvakolmio ja se pysäytti Ossin aistimaan ja tuntemaan hivelevää kiihkoa. Hilkka teki tilaa vierelleen ja Ossi nousi lauteille.
- Maltoit tulla, Hilkka hymyili kasvot punoittaen ja hämyisessä valossa hänen maidonvalkoisella iholla loistivat hikihelmet kuin pienet timantit.
- Ainahan sitä tänne, sinun kanssasi, Ossi hymähti ja antoi katseensa kulkeutua Hilkan pyylevähkössä vartalossa. Hiuksensa Hilkka oli kietonut nutturalle pyyhkeen sisään pään ylle.
Hilkka heitti löylyä, joka levisi lauteille kosteana ja kuumotti pehmeästi ihoa. Hiljaisina he istuivat ja antoivat hien valua, kunnes Hilkka sai löylystä tarpeekseen ja kipusi Ossin ohi alas. Runsaat pakaralihakset pehmeästi keinahdellen hän kulki eteiseen ja Ossi tunsi halun polttavan nivusissaan. Hänen teki mieli kiirehtiä vaimon perään, mutta malttoi mielensä.
Hetken kuluttua Hilkka kumartui oviaukosta, isot rinnat heilahtivat, vahvat reidet kiilsivät ja karvakolmion yllä kaartui sileänä vaaleanpunainen vatsa. Hilkka kumartui pesuvadin ylle ja kurkisti olkansa ylitse.
- Pesetkö selän?
Tilanne oli sen verran kiihkeä, että Hirvonen unohti tavanomaiset vitsinsä, Ossi hymähti. Ihmiset alkoivat poistua hänen ympäriltään, kun hän huomasi Mirjan ja Annen juoksevan hiekkakentän halki hevosia väistellen. Edempänä varikkoalueella tallityttö Raili ohjasi Heartia ajokärryjen aisojen väliin. Varikon toiminta pelasi kuin hyvin rasvattu kone pienestä välikohtauksesta huolimatta.
Ossi pyyhki hiekan housujensa polvista ja nyökkäsi päättäväisesti Martti Kokolle, joka tuki yhä häntä käsivarresta. Mies oli hiljaisena kuunnellut Ossin ja Hirvosen keskustelua.
- Ei mitään hätää, Martti! Lähdetään hoitamaan Heart ajokuntoon, kohta näytämme taivaan merkit! Ossin puhe katkesi kovaäänisen kuuluttaessa.
- Ensimmäiseen lähtöön aikaa kaksi minuuttia!
Martti Kokon kiirehtiessä Heartin luokse, Ossi ja huolestuneina isäänsä vilkuilevat Anne ja Mirja kipusivat raviradan päädyssä kiertävälle pienelle rinteelle seuraamaan, kun ensimmäisen lähdön hevoset kiersivät sileäksi lanattua rataa etusuoran puolivälissä volttilähdön merkkinä.
Kipeää ja turvonnutta leukaa hieroen Ossi komensi tytöt hakemaan kuumat makkarat kaikille ja lähti ravien käsiohjelmaa selaten kulkemaan pääkatsomoa kohti. Hänellä oli omituinen tunne, kuin olisi sittenkin tehnyt jotain sellaista, mikä ei soveltunut näihin kuvioihin, ja hän oli aistivinaan vihamielisen suhtautumisen monen hevosmiehen kasvoista.
Kun viidennen lähdön hevoset valmistuivat mailin ryhmäajoon, Ossi havaitsi Heartin rauhattoman ja levottoman askelluksen etusuoran puolivälissä. Hän kiirehti lähelle maalilinjaa kentän reunalle ja seurasi tarkasti Martti Kokon työskentelyä, kun ohjastaja rauhoitteli kuumana käyvää hevosta.
Ahti Antti-Roikon ohjastama, Three Bandits, viiletti etusuoraa, kuin olisi ollut kysymys loppukiristä, Antti Teivainen huiskautti kättä Ossille ohjastaessaan komeasti askeltavaa, Lollipop Lobellia, etukaarteesta takasuoralle lämmittäen rauhattomasti päätään viskelevän, Meadowbranchin, menoa ja käänsi hevosen lähtöpaikalle. Ohjastaja Markku Nieminen antoi hevosensa, Always Regalin, juosta omaa tahtia takasuoralla, kun lähtöauto ilmestyi radalle merkkinä kilpailun alkamisesta.
- Miltä se vaikuttaa! Ossi huusi Martti Kokon kääntäessä Heartin maalilinjalla.
- Jos laukatta lähtee, hyvin menee, Kokko hihkaisi vastaan ja antoi Heartin spurtata lyhyen matkan.
Lähdössä oli mukana kaikkiaan kymmenen 4-vuotiasta lämminverihevosta ja etukäteen Heartia oltiin veikattu kärkeen, mutta jostain syystä Ossilla oli tunne, että nyt ei kulje hyvin.
Hyvä ystävä liikemies, Klaus Laavainen, tuli nojaamaan lankkuaitaan hänen viereensä ja kyseli hevosen kuntoa. Ossi vastasi rehellisesti, ettei ollut aivan varma hevosesta, mutta kohta se nähtäisiin.
Miehet hiljenivät, kun lähtöauto kiihdytti siivekkeet levällään ja takasuoralta ryntäsi kymmenen hevosta kaarteeseen. Kavioiden tiheä kopse alkoi kuulua yhä selvemmin etusuoralla hevosten lähestyessä paalupaikkaa. Äkkiä Heart sekosi askelissa ja hyppäsi laukalle. Ossi säikähti, kun hevonen oli törmätä Markku Niemisen Regaliin, mutta nipin napin Kokko sai ohjastettua Heartin Regalin edestä ulkoradalle.
- Huhhuh! Ossi huokaisi ja Laavainen sanoi, että läheltä piti.
Heart jäi joukon viimeiseksi hevosten viilettäessä takasuoraa, mutta ennen kaarretta se oli saavuttanut jo taaimmaiset ja alkoi nousta kolmatta rataa letkan keskivaiheille. Missään vaiheessa se ei ehdi kärkeen, Ossi arveli, mutta toivoi hevosen suoriutuvan lopusta kunnialla, sillä Heart oli taistelija, joka vain parani matkan vanhetessa. Klaus Laavainen pukkasi Ossia kylkeen, kun etusuoran auetessa Martti Kokko ohjasti Heartin neljän kärkihevosen tuntumaan.
- Anna mennä! Ossi huusi ääni sortuen ja väki kohisi ja eli hänen ympärillään kuin olisi muuttunut hulluksi hevosten lähestyessä pääkatsomon edessä sijaitsevaa paalupaikkaa.
Ankaraa henkien taistelua käytiin myös rattailla, Jorma Kontio nytkyi eteen, piiska-Moilanen mätti piiskallaan hevosen kylkiä molemmin puolin, Pekka Korpi piteli löysiä suitsia ja ohjasti Meadowbranchin niukkaan voittoon, ennen Jorma Kontion Excel Lobellia. Martti Kokko ehti kiilata Heartin kolmanneksi, kun Lollipop Lobell hellitti liian aikaisin.
- No, tuli sitä hieman kaurarahoja kolmannestakin sijasta, Klaus Laavainen onnitteli Ossia, joka tunsi käsiensä vapisevan.
Hirvonen työntyi yleisön joukosta taputtelemaan selkää ja kertoi, että Pomminvarma ei osallistunut toiseen lähtöön, kun takajalkaan ilmestynyt paise sai sen aristelemaan. Ihmisten keskellä mies kumartui supisemaan.
- Eläpä hättäile, Ossi! Renki vakuutti olevansa kyvytön naistouhuihin, isäntä pani sen nukkumaan samaan sänkyyn talon tyttären kanssa. No, nuoret ruppeevat touhuun ja joka kerran kääntävät Raamatusta sivunnurkan merkiksi. Kun isäntä yllättää kesken touhun ja kysyy julumettuna, jotta kuinkas kauan tiällä on tämmöistä peliä piretty, niin tytär vastaa, jotta kahtokaahan Raamatusta. Isäntä kahtoo ja kauhistuu, jotta te pirut ootte nussineet koko Mooseksen kirjan, hehheh!
Hirvonen oli taas entisellään, Ossi hymähti, kun käveli totoluukkujen ohi. Pitkiä jonoja kiertäen hän tunsi olevansa jännittynyt ja varuillaan. Se johtui siitä, kun hän odotti milloin hyvänsä törmäävänsä Perttu Roiskolaan.
-Yksi, kaksi..,AJA!
Kenttäkuulutuksen komento vaikutti Ossiin sähköiskun tavoin. Kylmät väreet kiirivät selkärangassa katseen seuratessa suomenhevosten 2100 metrin tasoitusajon etenemistä tasaiseksi lanatulla raviradalla. Kavioiden tihenevä kopse voimistui hevosten lähestyessä pääkatsomoa. Äänet sekottuivat valjaiden ja kärryjen nitkutusten ja hankauksien sekamelskaksi. Radan varrella seisovien korviin kuului yleisön kohinan ylitse ohjastajien kiihkeät kehoituskäskyt ja muikeat imaisut.
Täysi katsomo metelöi Ossin ympärillä ja yleisö kohahti voimakkaasti, kun eräs suosikeista, Veto-Ville hyppäsi laukalle. Ohjastajalla oli täysi työ hiljentää kuumana käyvä hevonen ja kääntää ulkoradalle pois takaa tulevien jaloista.
Ossi terästi katsetta nähdäkseen tuttuja maalipaikan lähettyvillä. Hän havaitsi ministerin kipuavan maalitolpalta sisätiloihin seuranaan raviurheilun merkkihenkilöitä. Ossin ympärillä vilahteli hevosenomistajia, liikemiehiä, maanviljelijöitä, tv:stä ja lehtien palstoilta tuttuja julkkiksia. Jokimaalla ravattava Vuoden Timanttikenkä-ajot oli saanut ihmiset tavallista runsaimmin liikkeelle.
Hän katseli huolenrypyt otsalla vierellä kiehnääviä tyttäriään. Antti kulutti nykyään aikaa vain alakerran totoluukkujen lähettyvillä. Sitä kiinnostivat tytöt ja totopelit enemmän kuin ravien päätähdet, hevoset.
Annen ja Mirjan kinastellessa vieressään Ossi yritti keskittyä meneillään olevaan lähtöön. Hilkan nukutetut kasvot ilmestyivät silmien eteen ja hän tunsi pistoksen sydänalassaan ja se sai hänet huokaisemaan tuskaisesti, mikä ihmeen noituus sai miehen toimimaan juuri sillä tavalla, todella typerästi. Mutta sitten hän havahtui, murahti äkäisesti itselleen ja keskittyi silmät suljettuina. Mikään ei saanut horjuttaa mielenrauhaa ja tarkkaavaisuutta ennen kuin kymmenes lähtö on ohi.
Hän aukaisi silmänsä ja näki raviradalla etenevät suomenhevoset. Mirja nykäisi takin hihasta ja tyttö hihkui innoissaan.
- Katso, isä! Pomminvarma nousee takarivistä koko ajan keulaa kohti!
Mailis Kaunisjoki pysäköi auton Jokimaan raviradan parkkipaikalle. Hän sieppasi kassin takapenkiltä, lukitsi ovet, sitoi tuulessa valtoimenaan liehuvat hiuksensa poninhännälle ja käveli nopeasti kohti pääkatsomoa.
Lippukassalle hän vilautti lehtimieskorttia ja alkoi puikkelehtia edestakaisin kulkevia ihmisiä väistellen kohti ravikatsomon sisintä. Avarassa aulassa kuhisi väkeä, hänen oli vaikea edetä tungoksessa. Ihmisiä jonotti totoluukuilla ja kahvilasta halukkaat eivät löytäneet vapaata paikkaa.
Yhdellä totoluukulla aivan lähellään Mailis havaitsi miehen, jota missään nimessä ei halunnut juuri nyt kohdata kasvokkain. Erään juttukeikan yhteydessä hän oli poliisin kanssa yhteistyössä selvitellyt Kiuruvedellä ja Lahden lähettyvillä tapahtunutta ravihevosten raakaa tappoa, joka paljastui kostotoimenpiteeksi. Muutama syyllinen saatiin kiinni ja tuomittiin, mutta tuo synkkäkasvoinen mies oli luikerrellut syytteistä, vaikka Mailis oli varma, että mies oli yksi kylmäverisistä hevosten silppojista. Hän toivoi hartaasti, että roisto tekisi mahdollisimman pian virheen ja joutuisi vastuuseen. Kauhun tuntein hän oli usein pohtinut, kuinka ennen kiinni joutumista, mies saattoi tehdä uusia julmia murhia.
Mailis Kaunisjoki luki raviyleisöä kuin avointa seikkailu- tai historiankirjaa. Tuonkin vanhan miehen, joka vapisevin käsin ja hiki kasvoilta noruen täytti totolappua pylvään vieressä, hän tunsi ja sääli valtasi hänen mielensä. Yhä pelihimon riivaama raukka oli menettänyt peleihin arvokkaan maatilansa, kaiken omaisuutensa ja perheensä.
Aivan miehen takana seisoi kolme tukevaa miestä, jotka joivat olutta suoraan pullon suusta. Hekin täyttivät kuponkeja nopeaan tahtiin. Miehet kiersivät raveja ympäri Suomea ja olivat pelien ammattilaisia, miehet jopa rikastuivat touhuillaan. Yksi miehistä oli osakkaana kohtalaisesti menestyvässä suomenhevosessa ja kaikilla oli maatila Keski-Pohjanmaan pitäjissä, yhdellä Halsualla, toisella Toholammilla ja kolmannella Lestijärvellä.
Mailis tunsi intohimoa jäädä kuljeskelemaan ja vaeltelemaan yleisön keskelle ummehtuneeseen ja tunkkaiseen ilmaan hien, tupakansavun, hajuvesien, oluen, kahvin, makkaran ja hevosenhajun sekamelskan turruttaessa vähitellen hajuaistin. Raviyleisön joukossa ei koskaan tiennyt keneen törmäisi ja mitä yllättävää uutta muutosta tuntemattomat kasvot toisivat elämänrytmiin. Mutta hän pakottautui liikkumaan eteenpäin ja muutamaa humalaista varoen kiirehti ravintolan portaille.
Vahtimestarilta Mailis sai Ossi Sormalan pöydän numeron, hän kipusi muutaman porrasaskelman ravintolasaliin ja keräsi miesten ihailevia katseita peräänsä. Hän pysähtyi ravintolan yläosan tasanteelle ja tarkkaili ravintolayleisöä, joka oli saapunut seuraamaan illan raveja. Ihmiset seurasivat pöydissään lasiseinän takana avautuvaa ravirataa, jossa seitsemäs lähtö oli juuri alkamassa.
Kaksi rotevavartaloista nuorukaista, joita Mailis ei tuntenut, lähestyi häntä alhaalta. Miehet nousivat hitaasti portaita. Toinen nuorukainen katsoi julkeasti hänen haaroihinsa ja Mailis tunsi punan nousevan poskille. Miehen silmät ahmivat ihonmyötäisistä housuista kohoavaa häpykumpua ja nousivat katsomaan Mailiksen silmiä.
- Pillus pullottaa, kuis kiimaisella tammall, komee flikka! Kuis ois, lährettänks astuma vallan, mies sanoi kasvot hymyssä, kuin olisi kertonut kauniista säästä.
Mailiksen kiukku kiehahti.
- Tuollaiset tyhmät ruunat joutuvat tyytymään omiin nokkeluksiinsa ja apuihinsa! Kiima on sumentanut jätkän vähäisenkin aivotoiminnan, Mailis sihahti silmät salamoiden.
- Kas, kas! Tuollaisist terhakoist flikoist mä juur tykkään! mies virnisti iloisesti, kun toinen pukkasi kaveria kkylkeen nolostuneen näköisenä.
- Etkö tunne, se on toimittaja Kaunisjoki! Varo suutas, saamarin hölmö, Mailis kuuli kaverin supinan miesten ohittaessa hänet ja kohta he häipyivät edestakaisin kulkevien ihmisten sekaan.
Myrskynmerkki ja Dixie Star ryntäsivät ensimmäisinä kiinni lähtöauton siivekkeisiin. Myös Love Dollyn vauhti kiihtyi, kärry nytkähti yhä rajummin hevosen joka askeleella ja hevosen kaula vaappui puolelta toiselle kuin itämaisella tanssijalla. Kostea sora lensi kavioista ja iskeytyi suojalaseja vasten, kun ohjastajien ympärillä kuului vain kavioiden tihenevä kopse ja valjaiden hankaukset, nitkuttavat äänet, kuskien kireät huudahdukset ja tuimat imutukset.
Martti Kokko piteli Love Dollyn suitsia tiukalla ja jättäytyi kauaksi toisten taakse. Lähtöauton yhä kiihdyttäessä siivekkeet levällään, hän löysäsi naruja ja sipaisi ajopiiskalla kevyesti tamman kupeita.
- Anna mennä! Saat juosta halusi mukaan, Love Dolly! hän huusi kavionkopinan yli ja nytkäytti vartalolla eteen, kuin antaakseen lisää vauhtia.
Lähtöauto kaasutti pois edestä ja sulki kauempana siivekkeet, jolloin kavioura oli vapaa kahdeksalle huippuun trimmatulle lämminverihevoselle.
Kaarteen alkaessa Dixie Star menetti rytminsä ja hyppäsi laukalle. Pekko Ketosella oli täysi työ ohjastaa hurjasti laukkaava hevonen ulkoradalle ja silloin Dixie Star oli törmätä Love Dollyyn. Tamma kiihdytti vauhtia ja katsomon kohistessa ja huokaillessa Kokko ohjasti taitavasti Love Dollyn laukkaavan hevosen turvan edestä alta pois.
Myrskynmerkki tuli selkä edellä vastaa, Jori Molin vilkaisi nopeasti sivulle Love Dollyn turvan ilmestyessä olkapään kohdalle ja samantien menohaluja uhkuva tamma pyyhälsi ohi. Ohjastaja yritti taistella piikkipaikasta, eikä olisi luovuttanut sitä millään, mutta Love Dollyn menolle kukaan ei nyt mahtanut mitään.
Kenttäkuuluttajan kiihtynyt ääni iskeytyi Kokon tajuntaan.
- Ensimmäinen 500 metriä, 12,5!Takasuoralla Love Dolly kiskoi hevosen mitan eroa Myrskynmerkkiin, toiset hevoset olivat jo poissa pelistä.
- Tämä on elämäni helpoin ja upein homma! Martti Kokko myhäili ja sydänalassa kutitti mukavasti tamman kiitäessä kaviouraa harja hulmuten.
Rataa kiertävän aidan mainokset vilisivät hänen silmissä ja ohjastaja tunsi, kuinka katsomo ja radan varren kansoittanut ihmismassa huusi, melusi, ihmetteli, kiroili, herkimmät itkivät, osan seisoessa ihastuksesta mykkänä, kun näkivät hevosen juoksevan raviradalla kovinta vauhtia, mitä Jokimaalla oli koskaan juostu.
Mutta peli ei ollut vielä selvä, sillä Myrskynmerkki sai kuin siivet etusuoran auetessa pitkän kaarteen jälkeen. Suoralla se ryntäsi kuolemanpaikalle ja väkivahva hevonen alkoi pyrkiä ohi.
Love Dolly lisäsi vauhtia ja hetken hevoset kirivät rinnakkain. Molin mätti piiskalla hevosen lautasille, Kokko sipaisi suitsilla Dollyn kupeita, keinautti vartaloa eteen ja antoi tamman päättää vauhdista.
Kuitenkin Kokko alkoi huolestua Myrskynmerkin punnertaessa väkisin ohi vauhdissa, joka tuntui uskomattomalta. Sivuille vilkaisten Kokko totesi toisten jääneen kymmeniä metriä, mutta oliko Love Dollylla vielä voimia loppukiriin, kohta sen oli tapahduttava!
Ossin pöydässä kaikki nousivat seisomaan lähtöauton kiitäessä pois hevosten alta ja sulkiessa siivekkeet. Mailis ja Haarajoki kiirehtivät kameroineen maalitolpan lähettyville tiheänä parveilevan yleisön sekaan.
Ravintolapöydästä Ossi näki alapuolella Roiskolan seurueineen jännittävän radan tapahtumia, Konsta Hirvonen puuskutti seuraavaan pöytään ja huiskautti hänelle kättä. Pankinjohtaja vaikutti humalaiselta, kun joutui etsimään tukea naapurin pöydän reunoista.
Hetken Ossi ehti ihmetellä, missä Antti mahtoi olla, kun huomasi Perttu Roiskolan kääntyvän häneen päin. Mies tuijotti tuimana silmiin alapöydästä ja nosti sitten hitaasti vasenta jalkaansa, kuin koira tolpan juuressa.
Ossi vilkaisi lapsia, mutta tytöt olivat keskittyneet radan tapahtumiin. Hän katsoi uudelleen Perttua ja häkeltyi täysin, kun muisti mitä tuo liike tarkoitti.
- Häviäjälle koiran kusta!
Vain he kaksi tiesivät merkin, jonka juuri Perttu oli keksinyt Ossin ollessa nuorukainen ja harrastaessa painia, jalkapalloa ja kädenvääntöä. Tuolla eleellä Perttu sai Ossin hurjistumaan ja ylittämään jopa itsensä kilpailun hurmiossa ja se oli mahdollistanut monet täpärät voitot kotiin.
Konsta Hirvonen vilkaisi Ossin pöytään ja samalla Roiskola kääntyi äkäisesti katsomaan radan tapahtumia. Unohti kai jo samantien heikon hetkensä, Ossi pohti ja alkoi seurata tarkasti Love Dollyn jalkoja, mutta ilokseen ei havainnut mitään merkkiä vammasta.
- Myrskynmerkki otti piikkipaikan, Anne huokaisi ääni jännityksestä käheänä.
- Katsohan, vaude! Martti antaa Love Dollyn mennä! Nyt se ohittaa kaikki! Hei, mitä nyt, hyvä Jumala! Mirja sulki silmänsä, kun luuli Love Dollyn törmäävän laukkaavaan Dixie Star'iin.
- Vaara ohi! Anne nauroi Mirjalle ja ensimmäisen kerran elämässä hän tunsi olevansa ravitapahtuman lumoissa jokaista solua myöten.
- Kestääkö mikään hevonen tuollaista vauhtia? Ossi kauhisteli ääneen Love Dollyn tehdessä eroa Myrskynmerkkiin.
- Martti Kokko ottaa nyt aikamoisen riskin! |
|
|
|
|
