 |
|
 |
|
Juoksijaihme
Lähtökäsky annettiin ja Martti Kokko ohjasi Love Dollyn uloimmalle kaviouralle.
Hän antoi höyryävän hevosen ottaa rauhallisesti alun, vaikka he olivat kolmen muun hevosen kanssa muista reilusti takana. Hän näki kärkihevosten viilettävän etusuoraa lähes viisikymmentä metriä edempänä, mutta koskaan aikaisemmin hän ei ollut tuntenut itseään niin varmaksi kuin nyt. Nuo hurjimukset saataisiin kyllä kiinni, milloin vain he halusivat.
Saksalaishevosen turpa hengitti hänen niskaansa ja vasempaan poskeen. Martti Kokko ohjasi Love Dollyn vielä hieman ulommaksi. Hän tunsi hevosen malttamattomat menohalut ja mietti, pitäisikö sitä hieman hillitä, mutta antoi sitten periksi.
Mitäpä pihtailemaan elämänsä kunnossa olevaa hevosta, hän murisi itselleen ja nautti suunnattomasti, kun Love Dolly löysi kirivaihteen heti etukaarteen avauduttua. Uljas tamma kiisi sellaista vauhtia neljättä ilman vetoapua kiertäen, että hän arveli Ossin ja koko porukan haukkovan henkeä ja pohtivan, oliko hulluus iskenyt häneen ja Love Dollyyn.
Pehmeä ja kostea hiilimurska rapisi silmäsuojuksiin, kun Love Dolly ohitti suursuosikin, eniten kansainvälisiä kilpailuja lähiaikoina voittaneen ranskalaishevosen. Saman, jonka kanssa ennen kisaa jo otettiin yhteen. Nyt tukeva kuski vilkaisi häntä, suu viivana ja vakavana keskittyi hevosensa suoritukseen, mutta Martti huomasi miehen kääntävän hevosensa heidän peräänsä neljännelle heti ohituksen jälkeen.
Love Dolly juoksi kaunista puhdasta ravia, tuomariauto töräytti saksalaisen radalta hänen edestään. Siinä ei auttanut mikään, kun ranskalaisten ankara tuomaristo toimi. Hieman hän pohti, että väsyneenä, Love Dollylla oli vaarana sotkeutua askelissa tai hypätä laukalle juuri kriittisellä hetkellä, mutta siitä ei saanut nyt huolehtia. Hevosen meno tuntui nyt niin mahtavalta ja kauniilta kuin vain tämä viisas jenkkitamma osasi.
Love Dolly saavutti kevyesti johtavan hevosen, ja takasuoran nousussa se asettui hetkeksi ruotsalaishevosen rinnalle kuin arvioimaan toisen irtiottokykyä ja suhtautumista uhkaajaansa. Martti kiristi hieman ohjaksia hillitäkseen, mutta tamma oli sellaisella menopäällä, ettei hän malttanut, vaan komeasti kiihdyttäen se työntyi johtavan eteen ja otti helpon tuntuisesti kärkipaikan. Takaa saksalaishevonen puski turpaa hänen niskaansa, kun he lähestyivät kaarretta.
Martti vilkaisi tuhansissa valoissa kylpevää Vincennes'n suurta ja komeaa ravikatsomoa vasemmalla puolellaan. Hevosten kavioiden rummuttava kopse takanaan, vauhdin viima ja kohina korvissa, ohjasten käheät ja vihaiset käskyt, hevosen huohotus ja vaahtoavat turvat olivat hänelle täyttä elämää. mutta tuomariauton törähdys säpsähdytti ja sai sydämen lyömään kiivaasti. Laukkaan sortunut ranskalainen sai tylyn tuomion, joten yksi oli vähemmän tästä armottomasta kilpailusta.
Katsomossa näkyi liikehdintää, ja hän paremminkin tiesi kuin näki hämmästystään kohisevan yleisön käyttäytymisen. Se kutitti mukavasti sydänalassa. Hivelevissä tunnelmissaan hän hihkaisi:
- Voittotili ei ole vielä avautunut suomalaisille, mutta nyt on jälleen vakava yritys meneillään, eikä niinkään huono, vai mitä Love Dolly!
Martti napautti kevyesti hevosen hiestä kiiltävälle lautaselle ja katseli tyytyväisenä kupeitten molemmin puolin askelten tahtiin heiluvaa harjaa ja päätä. Etusuora avautui edessä, kun hän havahtui:
- Hellitetään vähän, Dolly! Matkaa on vielä pirun paljon!
Roiskola kuuli, osoitti miestä sormella ja sanoi yllättävän rauhallisesti:
- Tykkään minäkin komioista jalorotuisista lämminverihevoosista, pirun hyviks trimmatuista menijöistä! Myrskynmerkki ja muut on ollu vanhalle miehelle lähimpänä syräntä ku moni ihiminen! Kannatan henkeen ja vereen lämminverihevoosten jalostusta, siitosta, valmennusta ja kilipauttamista Suomes ja ulukomailla. Mutta, nuarimies! Suomes ja pohjoismaissa kotiareenallaan suomenhevoonen menestyy ja kannattaa ihte ihtensä. Lisäksi tämän elävän "museoesineen" arvo mitataan muutenkin kuin "fyrkois!"
Muistakaa varsinkin te nuaremmat, suomenhevoosia on enää 17000 ja kansainvälises luokitukses se on uhanalainen alkuperäisrotu! Pystyttäkää sille eres patsas merkiksi, jotta se muistuttaa myös tulevia sukupolvia maassamme olevasta jatkuvasta tarpehesta kasvattaa suomenhevoosta rodun säilymiseksi. Oikia suomalainen nainen ja mies kunnioittaa esi-isiään eikä ikinä unohra hevossukupolvia, jotka kehittivät uljahan hevosrodun! Opettivat sen myös juoksijaksi, vaikka sillä on säilynyt kyky rankkoihin vetotehtäviinkin! Yhtä lailla kun eläköön-sana on suomea, on kotimaas jalostettu ja kasvatettu hevoonenkin läheinen ja luotettava suomalainen!
Perttu Roiskola katseli hengästyneenä hiljaisina kuuntelevia miehiä ja naisia piha-alueella ja nosti silmänsä katsomaan Ossin otteessa rauhallisena seisovaa suomenhevosta.
- Huutakaamme kolminkertainen eläköönhuuto jalolle kumppanillemme, friskille suomenhevooselle! Eläköön, eläköön, eläköön!
Miehen ääni särähti viimeisen huudon aikana. Ilme tuskaisena ja hiki otsalta valuen Roiskola ojensi mikrofonin laulajalle ja tipautti itsensä lavalta. ihmisten taputtaessa käsiään mies käveli pitkin harppauksin pikkutakin helma lepattaen lasiverannalle ja hävisi talon sisälle vaimonsa tukemana. Teuvo näki Ossin katsovan huolestuneena vanhan miehen perään, kun sanoi vieressään seisovalle Johan Vierimäelle:
- Luulen, että meni ottamaan nitroja! Kova paikka ikänsä rajua työtä tehneelle miehelle...
Teuvo kääntyi aittarakennuksen varjoon, hän kuuli mustarastaan huiluilun jossain pihapuussa. Orkesteri haki sointuja, hevonen hirnahti tallirakennuksen sisällä, toinen vastasi pitkään ja kimeästi kauempana laitumelta.
Jalkoihinsa katsellen hän käveli tallirakennuksen kulmalle, kun hameenhelma ilmestyi näkyviin. Hän nosti katseensa ja havaitsi Anneli Saarnin seisovan edessään.
Naisen hengitys höyrysi viileässä ilmassa hämärää vasten ja huokui lämpimänä häntä kohti. Korkea nuttura oli osittain auennut, hiukset hapsottivat kasvojen ympärillä. Viluisen näköisenä Anneli puristi ohutta villatakkia vartaloaan vasten. Isot silmät katselivat Teuvoa avoimen tutkivasti, mutta ilmeestä päätellen nainen ei tuntenut häntä.
Vesi loiskui savusaunun rannassa, iloiset huudot kantautuivat musiikin yli. Naisten ja tyttöjen vaaleita vartaloita vilahteli laiturin hämärässä. Äkkiä hän havaitsi Mailiksen alastoman vartalon ilmestyvän savusaunan nurkalle. Nainen seisoi hetken paikoillaan kuin näyttääkseen; tällainen minä olen! Kädet kohottelivat pitkiä hiuksia, kun Mailis lähti kulkemaan laiturin päähän. Hoikan naisen pakaralihakset värähtelivät ja lantio keinui kuin napatanssijalla.
Silloin kiihko valtasi hänet ja aivan kuin säikähtäen katseensa rohkeutta hän vilkaisi kyljessään istuvaa Annelia. Nainen tarkasteli hänen ilmeitään isoilla tutkivilla silmillään ja laski katseensa miehen syliin. Hitaasti ja harkiten hän veti kätensä esiin, laski sen miehen reidelle kohoutuman päälle ja tunsi, kuinka kämmenen alla nytkähti.
- Minne? nainen kuiskasi tummalla äänellä.
Ossi katseli kuumeisin silmin ympärilleen. Idan pyylevä vartalo oli selin, kun hän käänteli lihavartaita grillissä, Johan Vierimäki käveli horjuen rantaa kohti käsi Erik Kurttuahon kaulalla. Mirja juoksi laiturilta saunaan vihta sylinsä edessä, alaston Anne kirmaisi saunasta ja kiljaisi hypätessään kylmään veteen. Muutamia pareja oli tulossa grillipaikalle, nyt oli toimittava nopeasti.
Annelin edestä napitettava hame oli auennut, halkeamasta pilkahtivat vaaleat reidet, himo alkoi sokaista. Ossi nousi seisomaan ja veti naisen mukaansa. Seinän vierustaa pitkin he hiipivät valaistujen ikkunoiden ohi rakennuksen toiseen päätyyn, jota suojasivat paljaan syreenipensaat. |
|
|
|
|
