Kuva: Studio Liisa, Kuopio
|
 |
Olen Seppo Hämäläinen. Syntynyt Kuopiossa 31 elokuuta 1958. Asunut pääkaupunkiseudulla vuodesta 1985 lähtien, Helsingissä vuodesta 1992. Työskentelen rikosseuraamusesimiehenä Helsingin vankilassa. Viimeiset viisi vuotta ovat menneet päivittäisten operatiivisten asioiden parissa. Lisääntyvä työ ja hupenevat resurssit ovat joka päivä tarinan ydin. Jos Estonian kapteeni olisi silloin myrskyisenä syyskuun yönä soittanut työpisteeseeni, laiva ei todennäköisesti olisi uponnut. Siinä hiukan työnkuvaa – pitää tietää kaikesta kaikki. Ei sen enempää, eikä vähempää.
Siviilisäädyltäni olen naimaton, joka antaa oivan mahdolllisuuden kirjoittaa ja harrastaa. Luulen, että asian suhteen ei tällä viimeisellä tuotantokaudellani tapahdu oleellista muutosta. Nykyisin asiat on lokeroitu tuotantokausiin ja -jaksoihin. Näin tässäkin. Lapsia minulla ei ole.
Harrastukseni ovat myös ”normaaleja”. Metsien hoito, metsästys, maalaus, Bridge, historia. Luen myös paljon. Olen intohimoinen kirjojen kuluttaja ja käyttäjä. Tämä tulee nuoruudestani, olen aina lukenut. Kirjastolaitos on sellainen keksintö, ettei siinä tule säästää eikä supistaa. Se on monelle korkeakoulu, yliopisto ja ennen kaikkea kulttuurilaitos. Kansakunnan sivistystaso mitataan kirjastojen määrällä. Olen pitänyt tähän mennessä 20 omaa ja yhteisnäyttelyä eri puolilla Suomea. Näyttelyvalmiuteni on muutama tunti, eli jos tarvitaan esille töitäni, olen valmis ne toimittamaan esille. Kotisivustoltani selviää paremmin töitteni luonne ( www.seppohamalainen.net ). Luonto on aina merkinnyt minulle innoitusta, luomisvoimaa.
Metsä on kirkkoni – en koskaan ole sama ihminen sieltä tultuani, kuin sinne mennessäni. Olipa mukanani haulikko, moottorisaha kuin marjakori. Moni asia selkiintyy, saa uuden sisällön ja muodon. Uusi ajatus alkaa elämään ja se näkyy jossain vaiheessa siveltimen tai kynän vetona. Luominen tarvitsee materiaalia, elämyksiä, kokemuksia. Voin sanoa suoraan , että nähdessäni jotain itselleni uutta ”varastan” sen ja käytän idean uudestaan jossain omassa projektissani, muuteltuna – mutta perusajatus tallella. Kaikki ihmiset tarvitsevat myös sielunravintoa. Ei pelkkää leipää. Eikä suorittamista, tulosta. Jos elämän ottaa suorituksena, siinä pelissä mitalit on jaettu. Voittokerroin ei nouse kovin korkeaksi indikaattoritaululla.
Teokset:
Valkoinen kirja. Aforismeja, Edico 2010
Ajatusteni tähtitarha. Aforismeja, Edico 2011
|
