Heikki Niska; Mitä ihimisekki sannoo – rakikometia hilijasilta mailta

Mitä ihimisekki sannoo – rakikometia hilijasilta mailta, on Heikki Niskan (s.1961) kahdeksas teos. Se on mustan huumorin sävyttämä kirja Hente Vähätiluksesta, hänen suvustaan ja kavereistaan. Herkkä jukuripää reissaa Kalajoen ja Helsingin väliä, potee yksinäisyyttä ja elämäntuskaa. Niskan kirja on absurdi sairaskertomus ja hulvaton selviytymistarina. Keski-pohjanmaan murre maustaa tarinat taitavasti.

Mitä ihimisekki sannoo – rakikometia hilijasilta mailta ilmestyi  20.9.2007

Kirja                 Mitä ihimisekki sannoo
Kirjailija            Heikki Niska
Kustantaja        Edico Oy 2007
ISBN                978-952-5708-02-8
Sivuja              120
Koko                130 x 205 mm
Rakenne           kovakantinen, liimasidottu
ovh                 18,00 € sis. alv 9 %



TILAA TÄSTÄ >>

Selema-täti Aapon 70-vuotispäivillä

Satavuotias Selema nousee autosta, linnut lopettaa laulunsa, talo pijättää hengitystään. Selema rutistaa kättä, äänensä kivinen ja leivän lämmin. Hopianutturainen tuikimus sähähtää pikkutytölle: "Älä rääkkää sitä kissaa!" Selema vilikasee mua: "Sää oot miehistyny ja lihonu!"
     Lauha kuhtuu väkiä vartin ajan kahaville. Sitte herkut saa kyytiä, kirvottaa kielet. "Kaaja nyt velijelleski!" ärähtää Selema. Jähämetyn niinkö lapsena, vastaan lyhyvesti jos joku puhhuu. "Ottaako Selema lissää kahavia?" utelee Lauha.
     "Jos se on lämmintä."

Kirsi

"Kuka tuli?" huutaa Kirsi. "Haisuli!" vastaan ja rojahan nojatooliin. "Lapsiansa, tee lapsiansa!" annoo Kirsi. Huokaan ja nappaan Kirsin sylliin. Touhukas pallero hytkyy ja pomppii riemusaan. Äkkiä puristan Kirsin lujasti ihtiäni vasten, hohotan römiästi:
     "Tappajahämähäkki nappas lapsen! Se syö käjen, syö jalan, hyvvää lapsen lihhaa!" Kirsi kirkuu ja nauraa: "Tee vielä, tee vielä! Reppuselekään sitte!" annoo vallottava ötökkä. Juoksen pöyvän ympäri uuestaan ja uuestaan lapsi selijäsä. Kirsi hekottaa ku viimmestä päivää. Sitte istutaan pöytään. Pallero tahtoo leipää. "Voitelenko mää?" kysyn. "Eikö mää ihte!" paukauttaa Kirsi ja levittää leivälle sentin kerroksen voita. Tyhyjennän nisuvajin ja pengon loojia: "Oisko täälä makiaisia!"