MISTÄ RUNOT TULEVAT?
Mistä runot tulevat? Minulle nämä runot ovat tulleet luonnosta.
Mitä enemmän vuosia karttuu, sitä vahvemmin luonto puhuu. Se puhuu nimenomaan runon kielellä. Minulle ainakin. Niitä puheita olen nyt koonnut kimpuiksi kansien väliin.
Vanhastaan minulla on ollut tapana pitää päiväkirjaa. Jossakin vaiheessa pitkät vuodatukset vaihtuivat lyhyiksi ajatuksiksi, osasta kehkeytyi runojen aihioita. Aihioista aloin työstää runoja. Toisilla runoilla on pitempi historiansa, toiset ovat syntyneet viime keväänä, kesänä, syksynä. Kaikki ne ovat monikerroksisia kuin kukkavihko, jos vain lukija malttaa pysähtyä tutkimaan.
Lukijaa auttaakseni olen järjestänyt runoni vuodenaikojen mukaan, vaikka runojen kukoistus ei olekaan vuodenajoista riippuvainen.
”Eräänä aamuna linnunliverrys” on ensimmäinen runokirjani, vaikka muutamia muita runoja olen aiemmin julkaissut proosan joukossa. Näin esimerkiksi myyttejä käsittelevässä tutkimustyössäni synty-runoja ja luontoaiheisessa lastenkirjassani aurinko-runoja.
Runokirjani sivuille olen liittänyt myös piirroksia. Virassa ollessani tein työkseni mainoksia ja toimitin tiedotuslehteä, sitä perua kuvat ja piirrokset irtoavat hyppysistä edelleen sanojen jatkeiksi.
Oikeastaan runo ilmestyykin minulle ensin kuvana, joka alkaa kehrätä sanoja ympärilleen kuin toukka kotiloa. Yhdessä ne sitten lehahtavat perhosena lentoon.
Yksi esimerkki: Ikkunastani näkyy naapuritalojen kattoja, joista keväisin roikkuu mahtavia jääpuikkoja. Auringossa ne putoavat maahan kuin tikarit. Mutta ei vain maahan vaan samalla katsojan sydämeen. Mitä siitä seuraa - rytmihäiriöitä luonnossa ja ihmisessä. Kevät ei ole mitään helppoa aikaa. Näin syntyi kirjani aloitusruno Kevätpäiväntasaus.
|
